Animal planet in our back yard

Se on merkillistä, miten paljon elämää pihassamme viliseekään. Ilmeisesti kosteikko houkuttelee paikalle matelijoita, hyönteisiä ja perhosia. Näin isoja perhosia käydessämme Kreetalla vuosia sitten. Harmi vain, etten silloin osannut zoomailla niistä kivoja kuvia. 

Hyönteiset eivät muuten ole kovin mukavia, ainakaan hyttyset, muurahaiset ja koppakuoriaiset - muut ötökät menettelevät. Pihan perällä on myös muurahaispesä ja se pitänee räjäyttää jossakin vaiheessa, sillä päälle laitetaan ehkäpä nurmikkoa.

Luin jostain, että puiden kaataminen edistää kasvihuoneilmiötä - mutta sitten luin tutkimuksen, jossa väitettiin, että puiden kaataminen ei lisääkään maapallon keskilämpötilan nousua. Tiedä siitä sitten, mutta puut houkuttelevat ötököitä. Hyönteiset kun rakastavat kosteita ja tiheitä metsiä.

Mitä kuvista saisikaan, jos olisi makrolinssi.

Green butterfly - tai jotain sellaista.

Sisilisko.

Hämähäkkiä en (onneksi) nähnyt.

Sammakoita pihassamme riittää, mutta minusta ne ovat hauskoja - tykkään kovasti hyppelevistä kurnuttajista.

Tämä yksilö oli jäänyt loukkuun sisäikkunaan.

Kimalainen väärinpäin.

Kuuma kesäpäivä

Kylän raitin uimarantaa (tänne pitäisi päästä kuvailemaan aamun sumussa).

Loman viimeinen päivä oli kaunis ja lämmin. Kävin paikallisella uimarannalla, johon on muutaman kilometriä meiltä. Kunta on pohjavesialuetta, joten muutamia pieniä lampia löytyy sieltä täältä luonnon keskeltä. 

Koolaukset ja itsetehdyt rakennustelineet.

Yksi työvaihe melkein valmis.

Koolaukset talossa tulivat lähes tehtyä, mutta voi olla, että rappaajaa joudutaan hieman viivyttelemään. Mies ei taida saada taloa levytettyä muutamassa viikossa (yksin). Pääsin muuten tänään testaamaan millaista on olla remonttireiska ja sain ruuvattua yhden laudan ikkunapieleen, sekä kokeilin sirkkeliä (pelottavaa). Pohjavedestä puheenollen, myös vettä pitäisi hommata tontille rapparia varten (kenties on lainattava naapurilta).

Lämpimänä päivänä olen jotenkin enemmän elossa ja saan jopa oltua aktiivinen. Kylmä ja sateinen sää kohmettaa sohvan pohjalle. Taidan kuulua Keski-Afrikkaan.

Ukkonen

Eilisyö oli mahtava, sillä taivas läikehti salamoista. Hyvä valokuvaaja olisi säilyttänyt kameraa, jossa on täysi akku ja lisäksi tietysti lähtenyt jalustan kanssa ulos kuvaamaan lähimmälle pellolle. En jaksanut kuitenkaan lähteä puolelta öin, joten tyydyin ottamaan parvekkeelta ja ikkunasta muutaman otoksen.

Salamien valokuvaus ei Ursan mukaan pitäisi olla kovin vaikeaa; jalusta alle, tarkennus äärettömään (en vielä tiedä, mitä se tarkoittaa) ja sitten vain räpsimään lyhyellä suljinajalla kuvia toivoen, että joku osuisi kohdalleen maasalaman iskiessä. Koitin tarkentaa joihinkin lamppuihin ja ottaa kyseisellä tarkennuksella kuvia, mutta tärähtäneitähän suurin osa oli.

Mielestäni myrskyt ovat aivan mahtavia. Eikä niiden kuvaukseen tarvita edes järjestelmäkameraa, sillä puhelimellakin saa otettuja loistokuvia. Valokuvauksessa kaikkein tärkein asia kuitenkin on ajoitus. On olemassa monenlaisia salamoita, kuten esimerkiksi negatiivinen ja positiivinen maasalama ja pilvi- ja ilmasalamoita. Ilmeisesti kuvauksellisin on negatiivinen maasalama, joita on salamoista kolmannes. Ukkosta kannattaa mennä kuvailemaan johonkin aukealle paikalle, kuten peloille tai rannoille. Loppukesästä on kuvauksellisesti parhaat ukkoset, joten pitääpä katsella säätiedotusta ja olla tällä kertaa kärppänä (akku ladattuna, tarkennus äärettömällä ja lyhyt putki valmiina). 

Ulkokuorta

Ikuinen sade ei estä koolausten tekoa, mutta tekee siitä toki hivenen epämukavaa. Miehen naulatessa lautoja seiniin, keräilin takapihalta mustikoita ja löysin muutaman mansikankin. Kosteus kasvattaa sieniä ja marjoja, joten onhan tihkusäässä oltava jotain positiivistakin.

Tätä vaihetta rakentamisessa kutsutaan varmaankin sanoilla epätoivo ja pimeys. Sisätiloissa ei tapahdu tällä hetkellä mitään, sillä ulkokuori on saatava valmiiksi elokuun puoleen väliin mennessä. Rappari sieltä jo soittelikin lomatuskissaan, että koska sitä oikein pääsee töihin.

Olen kateellisena katsellut muita rakennusblogeja, jotka rakentavat elementeistä. Samaan aikaan aloittaneet pääsevät jo muuttotarkastukseen, kun meillä on vasta väliseinärungot paikallaan. Olisimmehan me tietysti voineet valita elementtitalon, mutta miehen mielestä tämä on parempi vaihtoehto - virheistä kun siten saa syyttää vain itseään. No, mutta malttia. Sitä kuuluisaa malttia vaaditaan juuri nyt! ;D

Koolausta siellä täällä.

Oman maan marjasatoa.

Tuleva etupiha näyttää tällä hetkellä juuri siltä mitä se on: mutaiselta raksatyömaalta.

Metsämansikoita kasvoi apiloiden lähettyvillä.

Naapuritontin vadelmia.

Arjen keskellä

Rakentamisen keskellä juhlistimme erästä merkkitapahtumaa, liittyen lähinnä ammatillisiin saavutuksiin. On tärkeää välillä katkaista (lähinnä miehen) raksaputki ja tehdä jotain ihan muuta. Ei se talo kaadu, vaikka siellä ei joka ikinen päivä ehdikään raatamaan.

Juhlia on ihan hauska järjestää. Pidän kovasti paikkojen järjestelystä ja ruuan väsäämisestä, tosin teen kaiken vähän viime tingassa ja essu jää päälle ensimmäisten vieraiden saapuessa. Ehkä seuraavat juhlat pidämme sitten uudessa talossa. Talvella, pakkasen paukkeessa ja hankien hohteessa.

Sain lahjaksi kaksi kaunista orkideaa. Toivottavasti pystyn pitämään ne hengissä...

Parkettipaloja

Postimies (ihminen) roudasi lisää parkettia, tällä kertaa Paradorilta. Näyttääkin siltä, että Paradorin parketit ovat olleet kauneimpia. Odottelen vielä muutamaa näytettä, jonka jälkeen teemme ratkaisumme. Viimeinkin.

Kuvassa olevista näytteistä paras taitaa olla alavasemmalla pilkottava Living Arktis, jossa näyttää lukevan Living Akktis. :D Siinä on hieman oksakuvioita joukossa ja mietin, että onkohan niitä kovin paljon isolla pinnalla. Mielestäni puun sävy on kaunis ja vaalea, mutta kuitenkin luonnollinen. Kuvassa myös Ellett Ice White näyttää aika kivalta, kun tammi kuultaa lakan alta hieman.

Koolausta

Talon ulkopinta on saatava valmiiksi ennen talven pakkasia ja lumipeitteitä. Talvihan tulee jo muutaman kuukauden päästä! Toisaalta ihan odotan pakkasta (ihmeellistä!), sillä se tarkoittaa, että pääsemme muuttamaan  ihan pian.

Mies asentaa par´aikaa appiukon kanssa koolausta seiniin rappauslevyjä varten ja on itse asiassa tehnyt hommaa joitakin viikkoja. Rappari saapuu elokuun puolen välin tienoilla. Mikäli meillä olisi kivirakenteinen talo, rappausta joutuisi odottelemaan kauan kuivumista odotellessa, mutta puurakenteen ansiosta rappauksen voi tehdä rappauslevyjen päälle heti. Se on hyvä!

Yritin etsiä netistä pulpettikattoista ja rapattua taloa, joka jollain tavalla muistuttaisi omaamme. Löysin yhden myytävän kohteen Liedosta. Kyseessä on rivitalo, jossa valkoinen rappaus, harmaa katto ja karmit, pulpettikatto ja korkeat ikkunat. Tosin verhoilulaudoitusta ei meille tule seiniin, vaan yksinkertainen valkoinen rappaus joka puolelle. Yksinkertainen on parasta tässäkin asiassa.

Ikkunan karmit, sokkeli ja katto harmaat, sekä valkoinen rappaus on samaa tyyliä talomme kanssa. Myös korkea kuisti on hieman samanlainen, tosin meillä katto laskee kuistin kohdalla hieman muuta taloa alemmas. Lisäksi talossa on pulpettikatto. Kuvan lähde: täältä.

Rappaus ja korkeat ikkunat. Kuvassa on laitettu laudoitusta osaan seinissä, muta meille tulee vain rappaus ko. kohtiin. Mielestäni se on selkeämmän näköinen. Kuvan lähde: täältä.

Tässä vähän vertailun vuoksi omaa julkisivua. Mikäli kokonaisuutta nyt pystyy hahmottamaan kaikein tuon viidakon keskeltä...

Desperate parketinmetsästäjä

Kotiimme on kasautunut vino pino parkettien näytepaloja. Niistä voisi melkein rakentaa jo lattian vaikka leikkimökkiin, tai miksei johonkin pieneen huoneeseenkin.

Emme osaa päättää tätäkään. The lattia on löytymättä ja parkettimateriaali on mielestäni, ehdottomasti, suurin (tai suurimpia) talon sisustuksen yleisilmeeseen vaikuttavia tekijöitä. Luulen, että voimme hieman ylittää aikaisempaa lattiabudjettia, tai ainakin valita kahta erilaista laatua lattioihin. Karelian Saarni Natur Vanilla Matt on yksi suosikeistamme, oikeastaan ainoa sellainen. Saarni on vaaleaa, mutta hieman kirjavaa, enkä näytepalan perusteella osaa sanoa, miltä se näyttäisi isolla pinta-alalla.

Rustiikkiset lattialankut näyttävät aika upeilta, mutta onkohan ne vaikea pitää puhtaana? Tunnelmaa ne tuovat ja ovat aika iättömiä. Toisaalta myös tavallinen lautaparkettikin on kaunis ja hieman sileämpi kuin lattialankku, myös käyttöikä niissä on lyhyempi kuin lankuissa. Onneksi parketin voi päättää noin muutamaa viikkoa ennen asennusta, mutta olemme tätä niin kauan pyöritelleet, että olisi hyvä saada asia pois alta muiden päätösten tieltä. Mutta, okei. Jos voisin nyt päättää, ottaisin ehdottomasti lattialankut, joilla on hintaa vajaa 90e neliö (kallista on, mutta olisikohan meillä varaa niihin). Tilasin näytepalan lattialankuistakin. Tiedän kyllä välittömästi mallipalan paketista paljastuttua, onko se the oikea lattia.

Miten olisi tämä:

Trinity lattialankku, valkovahattu, koko 200x280. Lähde: Trinity lattialankku.

Tai tällainen:

Karelia, tammi, Ice White, 1-säle. Lähde: Karelia.

Tai tämä:

Saarni Natur Vanilla Matt, 3-säle. Lähde: Karelia.

Valinnanvaikeutena takka

Me emme ole (vieläkään) kyenneet valitsemaan takkaa. Vaihtoehtoina on oikeastaan vain kaksi: Iso-Johannes Linnatulelta (elementtitakka) ja Oliver Tiileriltä (tiilitakka).

Elementtitakat ovat pinnalla ja valinnanvapautta löytyy ulkomuodon suhteen. Elementtitakka on siis super-moderni. Se lämpiää ja luovuttaa lämpöä nopeasti. Myös pinnan lämpötila muuttuu korkeaksi ja takka jäähtyy näin ollen suhteellisen pian. 

Tiilitakka on perinteinen tulipesäke, joka lämpiää ja luovuttaa lämpöä hitaasti, ja myös pintalämpötila on pieni. Mutta, tiilitakat ovat pääsääntöisesti tylsiä pienine tulipesineen. Funkkistakat ovat ainoa vaihtoehto, jota tiilitakoista voisi harkita, mutta niissä on liian pienet luukut. Isommat luukut tuovat ritisevän takkatulen näkyviin ja mielestäni ne ovat näin ollen näyttävämpiä ja kauniimpia.

Lämmönluovutuskykyyn vaikuttaa oleellisesti myös takan massa, joka on Oliverilla isompi kuin Iso-Johanneksella.

Linnatuli Iso-Johannes:

• Elementtirakenne
• Mitat: leveys 980mm, syvyys 685mm, korkeus 1850mm.
• Paino 1800kg.
• Tulipesä syvyys 420mm. leveys 690mm ja korkeus 480mm.
• Lämmitysala 70-100m2.

Linnatuli Iso-Johannes valkoisella antiikkilaastilla. Tämän me todennäköisesti valitsemme teräshormilla ja isolla luukulla. Kuva: Linnatuli.

 

Tiileri Oliver-nuotiotakka:

•  Tiilitakka
• Mitat: leveys 1065mm, sysyys 680mm, korkeus 2045mm.
• Paino 2200kg
• Tulipesä 320mmx 450mm.
• Lämmitysala
• Hinta 3040e (pinnotteineen).

Oliver-nuotiotakka. Jos valitsisimme tämän, koko takka olisi valkoinen kaakeleineen päiviineen,  ja luukun päällä olisi pieni hylly. Kuva: Tiileri.

Mielestäni Iso-Johannes on kahdesta takasta ehdottomasti kauniimpi ison kulmaluukun ansiosta, mutta onko se käytännöllisempi? Tavallaan talossa, jossa on jo maalämpö, takka toimii pikalämmittäjänä (ellei ole sähkökatkoa) ja näin ollen pitkäaikaista lämmönluovuttajaa ei niinkään tarvitse. Esimerkiksi Briteissä on takkoja, jotka eivät varaa, vaan ne ovat isoja  avotakkoja tai kamiinoita. Mutta, lämmityksen suhteen Iso-Britannia ei olekaan mikään kovin esimerkillinen maa. Iso-Johannes on kuitenkin varaava takka, vaikka se luovuttaa lämpöä kamiinamaisen nopeasti.

Toisaalta Oliver varaa enemmän lämpöä ja on näin ollen energiaystävällisempi. Lisäksi sen pintalämpötila pysyy miellyttävänä, eikä ole pelkoa polttaa kätösiään takan pintaan.

Päätöstenteko on vaikeaa (meille), eikä sitä tee yhtään helpommaksi se fakta, että valintoja tulee vähintään satoja yhtä omakotitaloprojektia kohden.

Raivaa(oo)ja

Tein "kunnon" töitä tänään. Otin sahan ja voimatongit, riuhdoin risut ja pienet puut takapihalta. Ainakin osan niistä. Kuinka terapeuttista ja samalla tuli vahingossa liikuttuakin. Haaveilen jo ensi kesän pihatöistä, jolloin pääsen laittamaan puutarhaa! Ihan maailman parasta hommaa ja hyvää työn vastapainoa tällaiselle konttorirotalle.

Tonttimme rajalla on kostea lehto (katsoin metsäbiologian oppaasta) ja osa pihasta lienee  kangasmetsää. Osa pihasta on savimaata ja osa luultavasti moreenia. Ilmeisesti kukkaketojen ja perennojan suhteen ei ole tarvis seurailla kasvuvyöhykkeitä, vaan maata voi parantaa ja toki valoisuuskin pitää ottaa huomioon. Joten vain mielikuvitus on rajana puutarhansuunnittelussa, mutta toki pitää ottaa huomioon pohjoisen napapiirin läheisyys. Lisäksi kuitenkin savimaa ei ole kovin hyvä vaihtoehto puutarhalle sen tiiviyden vuoksi, joten sekaan pitää sekoittaa hiekkaa (ja jotain muuta).

Puutarhasuunnittelussa pihan voi jakaa mielessään huoneisiin, jolle kaikille on oma käyttötarkoituksensa. Lukkoonlyötyjä "huoneita" on terassien paikat noin suunnilleen, sekä kivetys etupihalla. Takapihalla ja terassin vieressä on siis vapaat kädet mihin vain. Haluasin ehkä pienen kasvihuoneen (tai vain pergolan), pieniä kivipolkuja ja suuria kukkapuskia, sekä tietysti hyötykasveja. 

Mutta, ihan mahtavaa hommaa tuo raivaaminen. Taidanpa heti seuraavana ei-sateisena päivänä jatkaa risukon purkamista.

Versoja, juurakkoja ja kaikenmoista metsässä kasvavaa, hyönteisiä houkuttelevaa, kasvia.

Pahimmat varvut poissa raivauksen jälkeen.

Takapihan halkonukkaus näkyy taustalla. Siellä odottavat kevättalven polttopuut. Kuvaan on helppo kuvitella muuten kiemurtelevia kivipolkuja ja kukkivia pensaita.

Taisin tallata sammakkojen asuinaluetta.

Oma maa mansikka.

Oma maa mustikka.

Olisipa muu maa hyttysentoukka.

Mies laittaa seinille koolausta rappauslevyjä varten.

Vanhaa ja modernia

Harvemmin löydän sisustustoiveitani vastaavia asuntoja, mutta nyt löysin. Pakettitaloja toimittava Savsjöhusin valikoimassa oli yksi melkein täydellinen koti. Juuri alla olevissa kuvissa olevaa tunnelmaa haluaisin osata rakentaa tulevaan kotiimme: jotain vanhaa ja jotain uutta, paljon valkoista ja maanläheisiä sävyjä, sekä mustaa antamaan kontrastia. 

Huomasin, että kuvan talon ikkunoissa ei ole verhoja. Ne on oltava, sillä en pysty (halua) nukkua auringon paistaessa huoneeseen. Mutta, ehkä tuollaiseen ympäristöön sopisi vaaleat laskosverhot tai kaihtimet.

Vaaleaa puuta ja tummia terassikalusteita.

Vaalea (aivan täydellisen värinen!) lankkuparketti ja vanhoja kalusteita.

Harmoninen olohuone luonnonläheisillä sävyillä varustettuna. Korostusvärinä mustaa ja kultaista (kultaisen voin unohtaa, mutta musta näyttää kauniilta).

Vaalea keittiö, jossa kivitasot, uuni ja liesituuletin mustia, sekä kirkasvärinen matto lattialla. Hieno!

Metallinen jalkalamppu ja musta rautasänky, jälleen vaaleaan ympäristöön upotettuna.

Kaunis ja yksinkertainen työhuone. Tosin tässä ihmettelen, että missä ne kaikki kirjat ja paperit ovat, jota oma työhuoneeni tulee pursuamaan?!

Sängynpääty

Nykyisessä asunnossamme se kohta, missä sijaitsee nukkuvien päät, on jotenkin kulunut. Uuteen kotiimme haluan sängynpäädyn. Kauniin värisen ja käytännöllisen suojaamaan seinää ja tuomaan sisustuksellista arvoa.

Olen törmännyt eräissä blogeissa ratkaisuun, jossa sängynpääty on tehty vanhoista nostolavoista. Käy katsomassa esimerkisi täällä kuvia hienosta ratkaisusta. Nostolavat voisi joko vain lakata tai maalata, mutta itse suunnittelen, että voisin pehmustaa ja päällystää lavat. Rakentamisessahan nostolavoja ja puutavaraa kertyy, joten fiksu ja tee-se-itse rakentaja käyttää kaiken materiaalin hyödyksi ja tekee itse huonekalunsa. Olen useasti maininnut miehelle ylijääneistä lankuista, että niistä voisi rakentaa vaikkapa penkin eteiseen (tai jotain hienoa). En ole mikään rakentaja, mutta sängynpäätyä voisin kokeilla rakentaa itse (tai sitten vien ne verhoomoon).

Alla olevassa kuvassa on lähes täydellinen makuuhuoneen väriskaala ja pehmeä sängynpääty, jollaisen haluaisin. Ostaa en viitsi, sillä sängynpäädyt ovat suhteellisen kalliita, vaikka niillä usein ei ole mitään käytännön funktiota.

Kuva: The White Company.

Levyt

Sillä aikaa kun otin aurinkoa, mies kantoi seinä- ja kattolevyjä sisälle. En kuulemma jaksa kantaa niitä yksin ja miehen on helpompaa kantaa niitä ilman apuani. Kätevää, omalta kannaltani! No, jouduin sitten lukemaan Divaania ja suunnittelemaan sisustusta helteisessä illassa miehen raataessa. Onpa rankkaa fyysistä työtä tämä rakentaminen... ;) 

Kuvia ehdin kuitenkin nappailemaan.

Gyprox-levyä pinossa.

Ilta-aurinkoa tulevassa ruokailuhuoneessa.

Siinä ne, kaikki pinossa levytystä varten.

Pilkunviilaus

En lähtökohtaisesti ole kovin pilkuntarkka ihminen, päinvastoin. Mutta tässä taloasiassa taidan vähän olla. Vessan kaapit ovat menneet uusiksi jo monta kertaa ja viimeisin versio taitaa olla paras. Ja viimeisin. Olen huomannut, että haemme kalusteilta symmetriaa, niin keittiössä kuin vessakin. Se on ulkonäöllisesti mielestäni aika tärkeää, että kaapit ovat selkeitä ja suorassa rivissä. Keittiönkaapitkin valitsimme sillä perusteella, että saimme kaappirivistöstä symmetrisen ja tasaisen - niin pienestä se voi olla kiinni.
 

Alla kuvat vessamuutoksista, vaikka oikeastaan vain laatikot vaihtuivat. Muille rakentajille tiedoksi, että laatikot ovat aina kalliimpia kuin kaapit. Tätäkään en tiennyt ennen tätä projektia. Naapurin vaimo oli muuten valittanut, että heidän vessassa ei ole tarpeeksi säilytystilaa. Se todellakin on tärkeää, varsinkin ihmiselle, jolla on pelkästään hiuksiin noin kymmenen erilaista hoitotuotetta (ai miten niin kosmetiikkanarkki?).

Viimeisein vessaversio laatikostoilla.

Laatikot sivuilla ja kaappi keskellä, ja noin 250 euroa halvempi vessa kuin yllä.