Mitä kuuluu?

Raksan viimeiset viikot (kuukaudet, vuodet...) ovat käsillä. Laatoitukset ja listoitukset ovat valmiina. Nyt pitäisi paneloida khh:n ja pesuhuoneen katot, sekä tietysti saada sauna aikaiseksi. Lisäksi hanat ja ilmastointi uupuvat. Ilmastointi-Tero lupaili tulla juhannuksen jälkeen asentelemaan loput ilmastoinnit, mutta päälle koneet saa laittaa vasta siivouksen jälkeen, sillä ilmassa on hurjasti rakennuspölyä.

Apin ja anopin pihamaalta.

Olen hieman ollut raksalla apuna ja laitellut pikkujuttuja paikalleen, kuten sälekaihtimia ja ovien nuppeja. Vielä pitäisi jaksaa siivoilla ja tänään ajattelinkin mennä koittamaan, miltä tuntuu imuroida keskuspölynimurilla.

Ruohosipulia.

Kukkakuvat liittyvät tekstiin löyhästi siten, että haaveilen raikkaasta (ilmasta) kukkapuutarhasta. Kuvat ovat tulevien isovanhempien pihamaalta. Heillä on iso piha, joka on hoidettu huolella ja täynnä istutuksia. Voi kunpa omakin piha joskus olisi yhtä raikas! Nyt oma talo muistuttaa pahveineen, pölykerroksineen ja savikasoineen lähinnä Tšernobylin onnettomuudesta kärsivää rakennusta.

Perennapenkki.

Tässä on vielä hurjasti tekemistä ja toisaalta vauvakin on tulossa pian maailmaan, joten sekin "projekti" pitää saada jotenkin aloitettua. No, onneksi vauvalla ei ole väliä asuuko se kerrostalossa vai omakotitalossa ensimmäiset viikkonsa.

Pihallamme on luonnonvesilammikko, jossa pienet lumpeenlehdet näyttäisivät aika kivoilta. Tämä kuva on mummolan viereiseltä joelta.

Luin jostakin blogista rakennusväsymyksestä, joka iskee näin loppumetreillä. Se on niin totta! Vaikka talo on melkein valmis, koko hökötys herättää ristiriitaisia tunteita ilosta raivoon ja epätoivoon. Useimmiten viimeistä. Mutta, jonain päivänä, eikä kovinkaan kaukaisena päivänä, me vielä asumme itsetehdyssä talossa.

Sitten voinkin kuivatella vauvanpyykkiä jo jossain muualla kuin parvekkeella, kuten vaikkapa uudessa kuivausrummussa tai ihan omalla pihalla.