Vuosi raksalla

Uusivuosi kului kotona laiskotellen. Yhteistä aikaa viimeisenä vuotena on ollut niin surettavan vähän, että pienetkin hetket muodostuvat sitäkin tärkeämmiksi. Yhteenvetona kuluneesta rakennusvuodesta voisin lausua, että yhteistä aikaa ei juurikaan ole ollut. Olen havahtunut siihen,  että huomaan ihmetteleväni kaupoissa käyskenteleviä pariskuntia - miten heillä voi olla sellaiseen aikaa? Ehkäpä vuonna 2013 pääsemme nauttimaan siitä "ihan tavallisesti arjestakin".

Helmikuussa 2012 tontilla näytti tältä. Aika masentavan alussa, vaikka tuossa vaiheessa jokin ihmeellinen psykologinen suojamekanismi pitikin toivoa yllä siitä, että rakennamme itsellemme kotia.

Aika pian maaliskuussa pystyteltiin jo seinärunkoja. Näitä kyllä ei itse pystytetty, sillä Kastellin reiskaporukka hoiti tämän osuuden.

Ulkoseinän loputtoman levytyksen jälkeen siirryttiin kohti sisätiloja. Kesän lopulla sisällä oli jo lattia valettu ja levyt kannettuna sisälle.

Syyskuussa ulkopuoli alkoi vihdoinkin olemaan valmis rappausta varten. Itse rappaus ei kestänyt kuin muutaman viikon.

Marraskuun pakkasilla ulkopuoli alkoi olemaan jo valmis. Melkein valmis.

Joulukuussa olikin sitten loppusilaukset tehty, noin ulkoisesti ajatellen. Ainoastaan lumiesteet yhä puuttuvat.

Koko projektiin on nyt kulunut aikaa yli vuosi. Ennustusten mukaan talon saattamiseksi siihen kuntoon, että voimme siellä asua, saattaa kulua noin puolitoista vuotta. Tämäkään ei ole varmaa, mutta näin uumoilisin.

Talomme tuli siis Kastellilta "lämmitysvalmiina", eli seinärungot pystytettynä, ulkoseinät villoitettuna ja ikkunat asennettuna. Pohjatöihin mies osallistui itse, vaikka päätyön tekikin ammattilainen. Pystytyksen jälkeen mies on huhkinut talolla kaikki illat ja liikenevät lomat sekä vapaapäivät. Usein on ollut appiukko auttamassa ja joskus palkattuna joku miehen kavereista. Itse olen osallistunut lähinnä siivoamiseen ja maalailuun. Tässä kohtaa voidaan puhua ihan kirjaimellisesti pienestä avusta. Ehkä mikroskoopisesta. Tällä hetkellä katon levytys on käynnissä. Katto on sekä vino että korkea, joten haastetta riittää, mutta urakka päättynee tammikuun loppuun mennessä.

Tämä projekti on opettanut sen, että minulla taitaa olla maailman ahkerin mies, joka on jokaisena vapaa-aamunaan lähtenyt kohti välillä jo masentavaakin projektia. Kun pääsemme sisustusvaiheeseen, niin sitten alkaakin minun työni. Uskomattoman stereotyyppinen asetelma onkin, että mies rakentaa ja minä sisustan. Oikein nolostuttaa, mutta toisaalta roolien omaksuminen onkin kiinni ensijaisesti siitä, että niihin on vapaus. Vapaus olla sellainen kuin on.

Stereotyyppisestä asetelmasta huolimatta en edelleenkään osaa kuvitella taloa valmiina. Voin kertoa, että luultavasti toiseksi ihmeellisin asia tässä vuodessa tulee olemaan asumisen ihmettely uudessa kodissamme.