sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tontin sijainnista ja budjetista

Ilma on ollut jännän utuinen nyt parin päivän ajan. Valokuvauksellisesti tietysti aika jees, kun saa pehmeänsumuisa efektejä kuviin. En viitsinyt laittaa iänikuisia kuvia talosta, sillä ei ole kovinkaan mielikuvistusta inspiroivaa kuvata levyttämisen eri vaiheita (tai ehkä olen vain tylsä kuvaaja).



Kuva yllä on läheisestä metsiköstä. Koko asuinalueemme on ikään kuin tuon kuusimetsän suojissa ja lisää rakennetaan koko ajan. Asuinalueemme on täydellinen esimerkki tiheästi suunnitellusta asemakaavasta, sillä vaikka tilaa "metsikössä" olisi vähän harvemmallekin asutukselle, talot tulevat vieri viereen siten että pahimmilllaan etäisyys naapuriin on vain kymmenen metriä. Suomessa on tilaa vaikka kuinka ja sitten talot rakennetaan ahnaasti maata säästäen. Merkillistä sinänsä. Onneksemme yksi osa tontistamme rajoittuu puisto a.k.a. metsäalueeseen, johon ei tule yhtään naapuria.

Tosin toiveemme ei aluperin ollutkaan rakentaa niin korpeen, että emme näkisi naapureita ikinä. Tärkeintä oli suojainen (puita sisältävä) tontti, sekä työpaikan, palvelujen ja kulkuyhteyksien läheisyys. Olemmekin nyt ihanteellisen matkan päässä kummankin nykyisestä työpaikasta, jotka tosin sijaitsevat eri kunnissa.

Aika näyttää josko pienessä omakotilähiössä asuminen nostaa tyytyväisyyttämme elämään. Mutta näin äkkiseltään ajateltuna se kyllä voittaa kerrostalossa elämisen aika hyvin. Olemme sinänsä poikkeuksellisessa asemassa, että muutamme pienestä kaksiosta suoraan omakotitaloon, eli perinteinen rivitalovaihe jäi meiltä kokonaan väliin. Onkin hassua ajatella, että kohta viisikymmentäviisi neliötä triplaantuu ja tilalle tulee vielä sauna, kylpyamme ja takka. En olisi koskaan osannut kuvitella, että pääsen joskus muuttamaan itse suunnittelemaamme taloon!

Tämä pieni pakkaskukkanen on pihaltamme ja sain kuvaan vahingossa bokeh-efektiäkin.

Itse talolla tapahtuu koko ajan edistystä. Kosteiden tilojen lattiat hiottiin eilen, jotta laatat pysyvät paremmin paikoillaan.


Tämä on lempinäkymäni koko maailmassa, eli maisema joka avautuu olokeittiön ikkunoista.

Nyt pitäisi lyödä lukkoon pintoja, joista kaikki muut ovatkin suunnilleen päätetty paitsi edelleen ne viheliäiset (perkeleelliset) laatat. Laatoissa saa helposti monen tonninkin heittoja riippuen siitä mitä haluaa. Budjetti alkaa tässä vaiheessa paisumaan joksikin jättimäiseksi. En ihmettele, että rakentamisen hinta tulee lopulta yllätyksenä, sillä kuinka paljon voi maksaa yksi pieni ovenkahva puhumattakaan hanoista ja suihkuista ja pienenpienistä mosaiikkilaatoista... Totta puhuen budjetti mennee aika lailla Kastellilta saamamme kustannusarvion mukaan, mutta onneksi säästöä on saatu omalla työllä edes hivenen. Joka tapauksessa puhutaan sellaisista summista, että yksilön taloudellisesta riippumattomuudesta ei enää loppuelämässämme voi puhua.

2 kommenttia:

  1. Upeita noi metsäkuvat! Mä oisin halunnut kuvata koivumetsäkuvan ennen tänne muuttoa, vaikka tänne seinälle. Ehkä voin sitten kuvata teidän koivumetsää, kun tulen kohta käymään :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Joo, vielä ei tammikuussa kyllä asuta tuolla, mutta voidaan käydä kääntymässä mikäli aikaa vaan sulta löytyy. :)

    VastaaPoista