sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Ruokakauppa pihalla

Pihasta osa on metsän pohjaa, kosteaa sellaista. Sammeleiden siimeksessä kasvaa suppilovahveroita tiheänä solkena. Siellä kasvaa vuodenaikojen myötä myös puolukoita, metsämansikoita, mustikoita ja monenmoisia sieniä, joiden nimiä en edes tiedä. Mikäli maan "ottaa ylös", kuten torpparit sanoivat, menetämme hienon luonnon puutarhan. Jättäisikö tästä syystä takapihasta osan luonnontilaiseksi - vaikkapa sen suppilovahverokohdan. Joka tapauksessa kaavamääräyskin ohjeistaa takapihan jättämisen luonnolliseksi ja raja metsään on tehtävä luontoa kunnioittaen (mitä ikinä lieneekään tarkoittavan). 

Suppilovahverolla on keltainen, ontto jalka, harmaat heltat ja yleensä ruskea tai harmaa lakki.

Hyödynsin ehkä tuhannesosan luonnon ruokakaupastamme tänään ja tein suppilovahverokastiketta. Herkullista oli ja ihmettelen kovin, etten ole tähän sieneen aiemmin oikein tutustunut. Kun olin lapsi, kävin paljonkin vanhempieni kanssa sieniretkillä ja opin tunnistamaan mm. rouskut, kangassienet, tatit, myrkkysienet, kantterellit ja käävät. Etsin ympäristöstä ensin kantterelleja, sienien aatelistoa, mutta niitä en löytänyt. Suppilovahveroita (en sano suppiksia, kun niistä tulee vain mieleeni supistukset...) löysin niin paljon kuin vain jaksoin poimia. Suosittelen jokaiselle sienien ystävälle (ja muillekin ketkä lukevat tätä blogia ja varovat syömästä kaikenlaisia asioita ;)).


Suppilovahverot valmiina puhdistettaviksi.

Ai niin, ruokana oli itsetehtyjä jauhelihapihvejä, keitettyjä perunoita ja sitä suppilovahverokastiketta. Kylläpä perinneruoka on herkullista.


Takapihan ruokakauppa.

6 kommenttia:

  1. Moi, halusin vaan tulla moikkaamaan ja kertomaan että sinulla on ihana blogi! Niin kauniita kuvia.
    Ja sienet, nomnomnom =)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos kauniista kommentistasi. :) Jees, sienet on kyllä hyviä, liian harvoin vain tulee niitä syötyä.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, nimittäin mun on tehnyt niin paljon mieli suomalaista suppilovahverokastiketta viime aikoina :(.

    VastaaPoista
  4. Siellä ei taida kasvaa sieniä paljonkaan, mutta varmaan kaikkea muuta ihanaa - kuten sitruunoita. :)

    VastaaPoista
  5. Minä kun olin niin onnellinen meidän tontilla kasvavista metsämansikoista, mutta nyt kyllä iski kamala suppilovahverokateus! Kiva blogi sinulla :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kivasta kommentista. :)

    Maa on aika kosteaa, joten siellä kasvaa aika paljon kaikenlaista. Saas nähdä mitä tuolle metsänpohjalle tehdään, kun pihasuunnitelmien aika tulee.

    VastaaPoista