Pienet synttärit

Oli kuuma ja on loma. Lisäksi pienellä lapsella oli syntymäpäivät. Ihan ensimmäiset sellaiset.

Syntymäpäivissä on sellainen hyvä puoli, että tulee ainakin siivottua ja järjestettyä koti. Toki sitten juhlien jälkeenkin tulee siivottua taas. Ja tiskattua.

Leivoin yhden suolaisen kakun ja yhden makean. Suolainen oli savulohivoileipäkakku ja makea muodostui mansikoista, mascarponesta ja kermasta. Olisi ehkä saanut olla vähän enemmän tarjottavaa, ja unohdimme näin kuumalla ilmalla, että myös jätksiä jäi pakkaseen monta pakettia. Niitä jäätelöitä, joita olimme varanneet näitä juhlia varten. No, onneksi on ilmastointi.

Otimme muutaman kuvan myös äidistä ja lapsesta, sillä useimmiten äiti on kameran takana, eikä kuvia juurikaan tule omasta itsestä otettua.. :D

Lapsonen sai mukavia lahjoja ja kauniita kortteja. Pieni synttärisankari olikin illalla niin väsynyt, että varsinaisia nukahtamisongelmia ei tänä iltana esiintynyt. Mikä ihana syy järjestää useammakin juhlia... :D

Olen sitä mieltä, että lasten syntymäpäiviä voi järjestää aika vaatimattomin menoin. Ei tarvita klovneja, eikä pomppulinnaparatiiseja. Jatkuva ärsyke- ja adrenaliinitulva, mikä syntyy uutuudenviehätyksestä, saattaa (omasta mielestäni) olla yksi syy siihen, että lapsista tulee tylsistyneitä aikuisia, joilla on huono arjen sietokyky.

Toki tässä tietysti ajatellaan myös vanhempien kukkaroa, sekä itsekkäästi sitä, että juhlista ei joka kerta tarvitse muodostaa hääjuhlan tapaista spektaakkelia. Tosin, ensi vuonna ajatukset voivat olla jotain ihan muuta, sillä pyörsinhän puheeni myös leluista. Ajattelin nimittäin ennen lapsen syntymää sitä, etten hankkisi juuri mitään leluja (enkä varsinkaan muovista tehtyjä härpäkkeitä)... Kuitenkin olen hankkimassa meille ainakin kahluualtaan (muovia), trampoliinin ehkä (muovia) ja jopa liukumäen (muovia), sekä tietysti peruspihaleluja (muovia, muovia, muovia). Sanoinko jo, että lapsuus tuntuu muodostuvan muovista.