Vapun pyhät ja loma kuluivat toisen ollessa kuumeessa. Harrastimme siis kotoilua. Nykyään ei enää olla kotona, vaan kotoillaan. Se on tekemistä ja kuulostaa paremmalta kuin vain passiivinen oleminen. Tosiasiassa olimme kuitenkin kotona tekemättä juuri muuta kuin pakolliset arkijutut, mihin kuuluvat mm. syöminen, nukkuminen, astiat ja pyykit. Miten sitä tunteekin aina huonommuutta, mikäli ei tee jotain koko ajan. Onkohan se tämä kulttuuri vai sisäsyntyinen eloonjäämismekanismi?
Kävimme puistossakin jäätymässä. Mikä vappusää kerrassaan. Lapsemme on oppinut itse istumaan ja ryömimään vauhdilla. Äitienpäivän tienoilla pikkuinen täyttääkin 10 kuukautta. Katsotaan tuleeko ensin ymmärrettävä sana vaiko käveleminen. Veikkaan verbaalisen ulosannin kehittyvän ensin. Mutta se on vain veikkaus.
Takan lämmössä on hyvä olla sisällä. Ehkä parasta arjessa, kun ulkona on harmaata ja koleaa. Takka on jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti