Äitienpäivä

Äitienpäivä (ja moni muukin päivä) on ehtinyt jo mennä menojaan kalenterissa. Ensimmäinen äitienpäivä oli hemmottelevan hyvä: sain nukkua pitkään, syödä aamupalaa sängystä, sain vapaata vaipanvaihdosta ja päivän parhaudeksi kävimme syömässä, minkä päätteeksi otin vapauden muutamaan valokuvaan ilta-auringossa.

Pitkään nukkuminen kohdallani tarkoittaa kello yhteentoista koisimista. En ole aamuvirkku, enkä todellakaan nauti aikaisista aamuista. Nautin mieluiten illoista ja pimeistä öistä. Silloin olen parhaimmillani.

Lapsena äitienpäivään kuului valkovuokkojen kerääminen. Tyydyin kuitenkin kuvailemaan niitä tällä erää, ja sain sen sijaan monta vaaleanpunaista ruusua.





Kävimme syömässä appivanhempien, kummitädin ja serkun voimin Kala-Trapissa. Siellä on aina nautinnollisen hyvää ruokaa ja laadukas palvelu. Ainoa haittapuoli on ahtaat tilat.

Koska otan itse kuvia paljon, kameraan tallentuu kuvia lähinnä muista ihmisistä. Halusin muutaman kuvan pienokaisesta ja minusta Naantalin ilta-auringossa. Käärö (tai pieni tasmanian tuholainen) oli kuitenkin pitkän päivän päätteeksi niin väsynyt, että kuvaamisesta ei oikein tullut mitään. Ehkäpä lapsemme varhaisiin muistoihin kuuluu äidin pakkomielteinen valokuvaus jatkuvasti ja joka paikassa. Onneksi en kuitenkaan vaadi ketään poseeraamaan kuvissa, luonnolliset tilanteet kun ovat niitä kauneimpia ikuistettavia muistoja.