Rakettimaista

Eilen olimme kahdestaan, kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin. Tein ruokaa: sisäfilepihvejä, punaviinikastikketta ja sitruunapaahdettuja juureksia juustocremellä. Jälkiruuaksi suklaamoussea maailman parhaasta suklaasta Fazerin Sinisestä. Resepti sitruunapaahdetuille juureksille löytyy täältä. Punaviinikastike oli valmista, mutta sitä piti vähän vielä tuunata vasikanliemifondilla, punaviinillä, sokerilla ja soijalla.

Aikas hyvää, vaikka itse sanonkin.

Pelailimme myös uutta Trivialia kahvin ja suklaamouseen kera. Tuo täyteläinen knöölikasa tuossa keskellä ei sitten ole minun... Järkyttävä häviämisen tunne!

Halusin lähteä kuvaamaan ilotulitusta. Vesisateessa. Siinä jäätävässä vesisateessa. Opin yhden asian: älä kuvaa raketteja kilometrien päästä, vaan kuvaa mahdollisimma läheltä. Ja taivasta vasten.

Ei näin.

Vaan näin.

Päätin, että seuraavana uutenavuotena meillä on ihan omia raketteja, joita voin kuvailla rauhassa. Eilen seisoimme pimeän jäisellä ja sateisella pellolla sormet tunnottomina, jossa kameran jalustan suuntaa piti arpoa sinne missä aavisteli rakettien räjähtelevän. Useimmiten aavistelin väärin.