perjantai 1. marraskuuta 2013

Fibonaccin luvut, kasvatus ja sisustustarroja

Matematiikka on kieli, jonka voi opetella. Sen taitaminen ei ole synnynnäinen ominaisuus kuin ihan muutamalle prosentille ihmisistä maailmassa. Tämän kun olisin tiennyt silloin jo ihan pienenä. Olisi ollut hienoa laittaa tytön seinälle Fibonacci Sequence, mutta sen sijaan laitoin numerot satunnaiseen rykelmään. Sisustustarroja kun oli vain yksi numerosarja 0-9.


Sisustustarroja seinällä.


Muistan omasta lapsuudestani, että matematiikkaa pidettiin jotenkin automaattisesti miessukupuolelle ominaisena taitona. Minulle hoettiin, että en osaa matikkaa ja kenties tästä syystä aineesta tuli vihokki numero yksi. Kuitenkin yliopistossa huomasin, että pystyn jopa ymmärtämään tilastomatematiikkaa. Tosin hyvin vähän, mutta kuitenkin. :D

En halua samaa kaavaa omalle tytölleni, vaan kannustaa häntä oppimaan erilaisia taitoja. Tämä lienee nyt helppoa kun tyttärellämme ei ole veljiä. Mikäli olisi, luulen, että stereotypioita pitäisi välttää aktiivisemmin.




Matemattisten taitojen opettelun tärkeydestä huolimatta tytöllämme voi olla myös jotain kaunista huoneessaan. Kuten tämä ylisöpö tyllihame. Tämä lienee kuuluvan prinsessakategoriaan, tai ihan vain naisellisuuteen. Prinsessoista ja prinsseistä mieleeni tulee jollain ihmeellisellä tavalla narsismi, siksi en pidä siitä, miten ihmiset kutsuvat lapsia näillä nimityksillä. Tästä syystä en myöskään halunnut valita sisustustarraa, jossa lukee "princess" yhtään missään muodossa.

Isona lapsemme voi sitten päättää minkä valitsee identiteettiinsä liitettäväksi, vai valitseeko hän kenties jotain mitä en ole osannut ajatellakaan. Todennäköisesti.

Huone kaikessa keskeneräisyydessään. Verhot lähtevät vaihtoon ja jotain kivaa pitäisi kehittää vielä seinille. Ehkä tapettitauluja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti