sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Aarteita

Olimme tyhjentämässä erästä taloa. Pihapiiriin kuului uudempia ja vanhempia rakennuksia. Sain mukaani pärekoreja, pellavaliinoja, astioita ja joitakin vanhoja huonekaluja. Tekisi mieleni hakea sieltä vielä eräs vanha vedettävä sänky tulevaan vierashuoneeseen. Sängyn kun maalaisi ja kunnostaisi, niin voiettä kun se olis hieno!


Pihapiirin vanha torppa oli kuin suoraan Väinö Linnan romaanista vanhoine käyttöesineineen. Löysin mm. kirnun, keritsimet, juustomuotin, kaulimia, puulusikoita ja vaikka mitä vanhanajan työkaluja, joiden nimeä en edes tiedä. Jos olisin vähän kekseliäämpi, olisin keksinyt esineille vaikka mitä  funktioita koristeena. Mutta, kun en ole...


Paikka oli DIY-ihmisen (Do It Yourself) unelma, niin paljon kaikkea vanhaa, jota voisi kunnostaa. Hassua on tietysti se, että kunnostaminen kuului ennen muinoin varmaankin kaikkeen normaaliin arkeen. Nykyisen kertakulutuksen hysteriapilvessä DIY on jotain aivan uutta ja trendikästä, vaikka se oikeastaan on vain jotain mitä köyhät ihmiset ovat aina tehneet.


Olen kansallisromanttinen ihminen, mutta ehkä taru on kuitenkin todellisuutta kauniimpaa. Jos aamulla herättyään joutuisi pistämään uunin tulelle saadakseen ensinnäkin torpan lämpimäksi ja toiseksi saadakseen jotain syötävää. Puhumattakaan, että ensin olisi pitänyt käydä hoitamassa kotieläimet. Tämä pieni aamuaskartelu olisi tietysti vain esimakua päivän muista töistä. Puuh! Kyllä ennen on ollut työlästä, kun miettii miten paljon on joutunut näkemään vaivaa saadakseen vaikkapa villapaidan taikka juustoa. Tai yksinkertaisesti ihan leipää. Nyt niitä voi ostaa kaupasta enemmän kuin koskaan pystyt edes syömään (tai kuluttamaan).


Mutta, kyllä ne rakennukset niin idyllisiä olivat. Ja kuinka rauhallista oikealla maaseudulla onkaan, kun kuuli vain puiden huminan....




2 kommenttia:

  1. Älä muuta sano. Täällä kun on pakosta joutunut "palaamaan juurille" tuon ruisleivän kanssa (ei sentään tartte itse kasvattaa ja jauhaa jauhoja!), niin kyllä on ollut ikävä niitä parin euron ruisleipäpusseja.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Harkitsin joskus ruislevän leipomista Briteissä, mutta luovutin jo siinä vaiheessa kun olin lukenut ohjeen... :D

    VastaaPoista