Kevät etenee

Vietettiin tänään aika lailla koko päivä tontilla. Oli ihanan lämmintä, vaikka talven kylmyys vielä viipyilee maassa. Oli oikeastaan aika hauskaa puuhastella kaikkea pientä, vaikka en esimerkiksi jaksanut kantaa kuin yhden oven sateen suojaan. Piti kantaa kaksi lisää, mutta oli vain myönnettävä, että voimat ei riitä. No, mies menee kantamaan loput jonkun vähän vahvemman tyypin kanssa.

Toin tontille pienet terassikalusteet parvekkeelta homehtumasta. Näissä tulee varmaankin kesän aikana istuttua ja vietettyä taukoja.

Lumi on sulanut pieniksi lammikoiksi.

Siivoilin sisälle kerääntyneitä nauloja ja sahanpurua. Se oli vähän samanlaista puuhaa kuin nuorempana hevostalleilla, jossa meidän piti puhdistaa tallin lattia joka päivä. Tässä vaiheessa tuntuu, että rakentaminen vaatii oikeastaan eniten kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Valmista ei tule heti, ei viikkojenkaan päästä. Talonrakennus on kuin mikä tahansa projekti, joka vain pitää tehdä vaihe vaiheelta. Sinnikkäästi alusta loppuun.

Siivouskasoja siellä täällä. Nuo isommat kasat ovat rakennusmiesten aikaansaannoksia.

Raahasimme etupihalta suojaan keltaiset puhallusvillat ja oven, joka itse asiassa tulee juuri tuohon villojen taakse. Ja vaikka ei uskoisi, ovi painoi ihan helvetillisen paljon (olisi ehkä pitänyt käydä joskus salilla).

Talo metsästä päin kuvattuna.

Vasemmalla näkyy saunan ikkuna ja se todellakin on harkitusti juuri tuossa kohdassa, suunnattuna metsään. Yksi odotetuimmista asioista onkin päästä saunaan ja katsella ikkunasta samalla metsänäkymiä.

Rakentamisesta kärsinyt koivu.

Jäätä lammikoissa.

Tämä näkymä avautuu takapihaltamme. Aika hienoa, että alue säilytetään puistona, joten tulemme aina asumaan metsän reunassa.

Fiilistelimme hieman siivouksen lomassa ja pohdimme, kuinka hienoa onkaan muuttaa luonnon keskelle. Vaikka taloja tulee olemaan nykyistä enemmän, on alue kuitenkin metsäinen ja yksi sivu tontista tulee jäämäänkin ilman asutusta. Tuulen humina puissa, lintujen laulu ja metsän tuoksu on jotain minkä olen melkein unohtanut asuessani kaupungissa. Tunsin itseni lapseksi kuvaillessani vesilammikoita metsän ja kevään tutun tuoksun leijailessa joka paikassa. Elämä on aivan superihanaa!

Vesihelmiä pajunkissoissa.